Hoidon puutetta
Harvoin tulee vastaan tilannetta, jossa itse haluaa päästä sairaalaan hoitoon. Mutta tänään tuli ensimmäisen kerran vastaan se, että saadakseen hoitoa on pakko luopua ylpeydestä.
Kunnollista hoitoa tuntuu olevan täysin mahdotonta saada. Kait ainoa keino on alkaa vaatimaan sitä. Itsellä nopeat ja ns. huonon keskittymisen päivät alkavat vaatimaan veronsa. Työt ei onnistu sekä perhe-elämä alkaa kärsimään.
Lääkäri muutti lähetteen noin kuukausi sitten kiirelliseksi, mutta se ei muuta hoitavan tahon asennetta mihinkään. Lääkäriaikaa saa aikaistettua ehkä viikolla kun terkkarilääkäri anoo sitä ja hoitavan(?) lääkärin ainoa vastaus on se, että tee valitus. Aika ammattimaista asennetta.
Ei minua kiinnosta valitusten tekeminen vaan pärjääminen. Ja siihen auttaa se, että potilasta yritetään hoitaa.
Tuntuu järjettömältä, että potilaan oma tahto saada hoitoa mitätöidään täydellisesti. Lääkäri tietää näkemättä paremmin tilanteen ja lopuksi ilmoittaa että hänellä on tärkeämpää tekemistä. Mikä on sen tärkeämpää kuin potilaiden hoito.
Nooh, katsotaan tämäkin polku läpi ja sen jälkeen sitä, että mihin haluan elämääni viedä. Itse kaipaan sitä hyvää suuntaa, mutta lieneekö muut samaa mieltä.
Muotitautinen…

Jätä kommentti