Napeilla pää sekaisin :)

18/03/2010 in Yleistä
Avainsanat: lääkitys, Ylikierrokset

Jännä juttu kun odottaa lopullista (?) diagnoosia siitä, että onko todella ylivilkas ja keskittymishäiriöinen. Niinsilloin hoitaminen tyssää siihen että vaihtoehtoina on uusien lääkkeiden kokeilu tai lääkärin lähete sairaalaan.

Itsellä tulee joskus todella nopeita päiviä ja silloin keskittyminen karkaa kokonaan ja päivä menee pilalle. Jos ajaisin autoa rahasta tai hakkaisin nauloja seiniin, niin saattaisin pärjätä. Mutta kun satun tekemään kaiken työni päällä, niin asia pilaa täydellisesti työpäivän.

On jännä juttu, että lääkärissä saa aina kertoa samata asiat eli mekaaninen asioiden hallinta työlistoineen, ajastimineen jne. ei toimi. Ja lääkäreillä on aina sama vastaus. Eli kokeillaan tätä lääkettä jos se helpottaisi.

Koska olen potilas, niin en voi ymmärtää lääkäreiden mielestä sitä kuinka oma tilani muuttuu hankalaksi. Eihän potilas näe itseään, vaan pitää olla joku ulkopuolinen kertomassa asioista.

Tiedän kuinka joudun oravanpyörään. Ensin alkaa keskittymiskyky karkaamaan, sitten alkaa asiat painamaan. Hermostuminen tulee mukaan ja senkään vertaa ei saa asioita tehtyä. Järki käskee, mutta ajatukset ei pysy kasassa.

Jos olisin täysin velaton ja hyvässä taloudellisessa tilanteessa, niin asialla ei olisi mitään väliä. Jättäisin päivän työt tekemättä ja lähtisin lenkille. Mutta kun oma ja perheen elanto riippuu töiden valmistumisesta, niin on pakko yrittää.

Minua väliin suoraan sanoen vi…. lääkäreiden asenne. Eli hoitaminen perustuu siihen, että koska keskimäärin pärjään, niin asioita ei tarvitse kiirehtiä. Mutta toisaalta en kaipaisi kovinkaan montaa 5-10 % teholla tehtyä työpäivää. Tai sitä, että oman terveyden kanssa leikitään muilla tarkkaavaisuutta parantavilla keinoilla. Valvotaan öitä, käytetään kokista apuna ja eristäydytään muista kuullokkeilla.

Olen monesti miettinyt kuinka hurskatellaan työurien pidentämisestä sekä työkyvyn ylläpitämisestä ja samalla yhtä yksinkertaista tarkkaavaisuushäiriön tutkimista saadaan suoritettua 10 -11 kuukautta. Tiedän resurssipulasta, mutten kuitenkaan jaksa ymmärtää sitä, että kun elämä hajoaa käsiin niin ainoa apu on uudet ja erilaiset napit. Sellaiset jotka kyllä turruttaa ja hidastaa, mutteivat kuitenkaan poista perussyntiä eli keskittymisen puutetta.

Viimeisin lääkekokeilu oli aikas hyvä, autolla meinasin eksyä jopa tutussa risteyksessä kun en hahmottanut sitä mitenkään. Ja sen jälkeen ajovuoroni loppui ja siirryinkin matkustajaksi.

Arvatkaas kuinka samalla lääkityksellä tehdään töitä, jossa intuitituutio on osana joka päiväistä ahertamista. Eli silloin tehdään todella hitaasti töitä. Hyvähän sekin on, eipä joudu perhe kärsimään kun on jumiutunut työhuoneeseen.

Nooh, mitäpä minä tästä murehtimaan. Ylilääkäri on päättänyt, että räjähtämiskohtaukset ovat normaaleja ja lääkärikin taitaa ajatella samaa. Pitäisköhän räjähtää jossain normaalissa tilanteessa, jotta poliisit veisivät putkan sijaan hoitoon. Pääsisköhän sillä ohi jonoista.

Kuhan pohdin, Muotitautinen