Esipuhe – tarinaa blogin synnystä

19/02/2010 in Yleistä
Avainsanat: add, adhd, esipuhe, perusteita

Itse olen aika pitkään ihmtellyt itseäni ja sitä kuinka kaikki voi aina mennä pieleen. Eli jossain vaiheessa oma mielenkiinto vain hiipuu ja asiat alkavat kaatumaan päälle. Laskuja on maksamatta, veroilmoituksia tekemättä ja ulosottomies kolkuttaa ovella.

Minua on hoidettu masentuneena yli kymmenen vuotta ja kerrottu, että lääkkeitä popsimalla asiat paranee. Mieliala kyllä paranee, muttei asioiden hoito.

En ole ikinä pitänyt itseäni tyhmänä, mutta olen aina ollut hiukan ihmeissäni muiden pärjäämisestä. Siitä kuinka työt tulee tehtyä ja asiat hoidettua. Mutta kun en osaa ajatella toimivani toisin, niin olen pitänyt itseäni vain huonompna kuin muut.

Viimeisen parin kolmen vuoden aikana olen alkanut ymmärtämään hiukan itseäni. Eli miksi teen asioita niin kuin teen ja miksi saatan pimahtaa sekunnin sadasosassa.

Olen seurannut omaa toimintaani ja huomannut hiljalleen ihan käytännön elämässä erilaisia oireita ja asioita jotka olen alkanut luokittelemaan keskittymishäiriöiden ja impulsivisuuden piirrin. Puhun nopeasti, teen asioita mielijohteesta. Saatan lähteä kymmenen sekunnin varoitusajalla, mutta kirjeen vieminen postilaatikkoon kestää kuukauden.

Lisäksi oman lapseni diagnoosi yllytti etsimään myös itsestä samankaltaisia oireita. Muotitautihan on kuitenkin useiden asiantuntijoiden mukaan periytyvä. Eli jos minulla on, niin lapsillanikin saattaa olla. Ja sukulaisillani. Omien vanhempien kanssa en voi enään jutella, eli siltä puolelta olen vain muistikuvien varassa.

Yleensä tuollaista saamattomuutta kait kuvataan masentuneisuuden oireeksi, mutta itse olen alkanut epäilemään siä että se onkin tarkkaavaisuushäiriötä. Kun en pidä tehtävästä, niin en saa keskityttyä sen tekemiseen kuin pakon edessä.

Oma ammattinikin on vielä paha. Se vaatii pitkäjänteisyyttä, tarkkaavaisuutta ja kiinnostusta tehdä myös tylsiä asioita. Ainoa ongelma on vain siinä, että olen aika hyvä omalla alallani ja osaan paljon. Ja en hennoisi vaihtaa alaa.

Ja nyt kun olen sillä polulla, jossa minua tutkitaan keskittymishäiriöiden ja ylivilkkauden kannalta, niin ajattelin aloittaa blogin. Blogissa pyrin kirjoittelemaan aikuisen ihmisen näkökulmasta asioiden hoidosta ja erilaisita ratkaisumalleista. Ja jos blogissa puhutaan parin vuoden päästä siitä kuinka asiat alkaa rullamaan, niin olkoon se sitten opiksi muillekkin.

Itse oletan joutuvani muuttamaan omia tapojani aika paljon. Muistiin luottaminen saa vähentyä ja moniajona tehtävät asiat vähentyä. Oma maailmani on aika visuaalinen ja ajattelin sitä hyödyntää erilaisten töiden järjestelyssä ja tekemisessä.

Mutta näistäa asioista lisää tulevaisuudessa. Ja koska elämää pitää säännöllistää, niin päätin aloittaa blogin ylläpitämisen kahdesti viikossa.

Muotitautinen…