Toinen pikapostaus vielä. Olisi kiva kuulla niiden mielipiteitä, jotka käyttävät lääkehoitoa aikuisiässä adhd/add:hen. Eli mitä lääkettä ja mieten vaikuttaa. Ja erityisesti miten hyödynnätte lääkettä normaalielämässä.
Muotitautinen
Jäin pohtimaan illalla sitä, että miksi lääkärit eivät uskalla aloittaa hoitoa potilaan tahdosta valvotuissa olosuhteissa. Joskus potilas on kuitenkin tutkinut omaa tilaansa hyvinkin pitkään ja osaa erotella sieltä todellisia ongelmia. Useinmiten potilaat eivät tajua etsiä oikeita ongelmia ennekuin saavt vihiä siitä mitä etsiä.
Mutta sen jälkeen alkaa normaalisti lääkärien ammattiylpeyden kolkuttaminen. Eli potilas ehdottaa potevansa jotakin ja toivovansa asiaan kokeilua ja lääkärin pitää ainakin periaatteesta hangoitella vastaan. Eli kyseessä ei liene tällöin hoitamisesta johtuva vastaanhangoittelu vaan lääkärin ylpeydestä johtuva.
Harvoin tulee vastaan tilannetta, jossa itse haluaa päästä sairaalaan hoitoon. Mutta tänään tuli ensimmäisen kerran vastaan se, että saadakseen hoitoa on pakko luopua ylpeydestä.
Kunnollista hoitoa tuntuu olevan täysin mahdotonta saada. Kait ainoa keino on alkaa vaatimaan sitä. Itsellä nopeat ja ns. huonon keskittymisen päivät alkavat vaatimaan veronsa. Työt ei onnistu sekä perhe-elämä alkaa kärsimään.
Jännä juttu kun odottaa lopullista (?) diagnoosia siitä, että onko todella ylivilkas ja keskittymishäiriöinen. Niinsilloin hoitaminen tyssää siihen että vaihtoehtoina on uusien lääkkeiden kokeilu tai lääkärin lähete sairaalaan.
Itsellä tulee joskus todella nopeita päiviä ja silloin keskittyminen karkaa kokonaan ja päivä menee pilalle. Jos ajaisin autoa rahasta tai hakkaisin nauloja seiniin, niin saattaisin pärjätä. Mutta kun satun tekemään kaiken työni päällä, niin asia pilaa täydellisesti työpäivän.
Eilen oli aika normaali päivä siinä mielessä, että mikään ei onnistunut. Ja epänormaali siinä mielessä, että itse huomasi olevansa koko ajan ylikierroksilla.
Jotenkin sen on oppinut hiljalleen huomaamaan ettei pysty keskittymään mihinkään. Pelkästään Lostin katsominen oli täyttä tuskaa, ruuan tekeminen meni vasurilla ja pinna oli kireällä koko päivän.
Luin eilen lija.autossa kirjaa, jossa puhuttiin oman elämän hallinnasta ja jäin pohtimaan silmät kiinni. Juu, ei en nukkunut. Eli siellä kerrottiin elämän hallinnasta ja myös siitä kuinka ylivilkkailla usein samat ongelmat tulevat kerta kerran jälkeen vastaan.
Mietin omaa elämää ja löysin aika äkkiä samankaltaisen trendin sieltä. Asiat menee hetken hyvin ja sitten kaatuu aina uudelleen päälle. Itsellä ongelmana on kuulemma ollut masentuneisuus, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja saamattattomuus.
Sirä suunnittelee niin tarkasti, että kahdesti viikossa päivitän blogia. Ja päättää etukäteen päivät eli maanantai ja torstai. Mutta viikonlopun tullessa huomaa, että on tehnyt ihan kaikkea muuta kuin sitä mitä pitäisi.
Kerinnyt miettimään soutuveneen toteuttamista, kasvihuonetta, kasvilavaa. Vouhkannut sinne sun tänne ja puolet pakollisista tekemistä on edelleen tekemättä.
Itse olen aika pitkään ihmtellyt itseäni ja sitä kuinka kaikki voi aina mennä pieleen. Eli jossain vaiheessa oma mielenkiinto vain hiipuu ja asiat alkavat kaatumaan päälle. Laskuja on maksamatta, veroilmoituksia tekemättä ja ulosottomies kolkuttaa ovella.
Minua on hoidettu masentuneena yli kymmenen vuotta ja kerrottu, että lääkkeitä popsimalla asiat paranee. Mieliala kyllä paranee, muttei asioiden hoito.
RSS
-
Kommentit
muotitauti artikkeliin Esipuhe – tarinaa blogin… Nebardi artikkeliin Esipuhe – tarinaa blogin…
